Valloittava Sahajärven kierros

Sattuipa niin somasti, että Turrella oli arkivapaa. Hänen työnantajafirmansa on sen verran höveli, että toisinaan työntekijät saavat ylimääräisen perjantaivapaan. Semmoinen kaiketi parantaa tuottavuutta, vähentää sairauslomia ja nostattaa mielialaa, kuten kuvasta voi havaita.

Nostattaa mielialaa todella!
Innostunut sonni. Vai miten se nyt meni...

Koska minä olen (vielä toistaiseksi) freelancer ja määrittelen työaikani itse, niin päätinpä minäkin nostattaa tuottavuutta ja mielialaa, ja mistäs muualta sitä hyvinvointia haettaisiin kuin metsästä.

Miten tämä homma vaikuttaa nyt niin epävarmalta?

 

Teijon kansallispuistossa meiltä oli vielä kiertämättä Sahajärven reitti, joten ei muuta kuin sinne. Sitä on sanottu Teijon suosituimmaksi reitiksi, joten arkivapaa olisi täydellinen hetki sille; olisi ehkä vähän vähemmän muita ihmisiä paikalla. Ja oikeassahan me olimme. Saimme tarpoa ensimmäisen puoliskon Nenustanummen parkkipaikalta Kalasuntin lossille ihan kaksin (sillä tälläkin kertaa jätimme kölliet kotiin).

Voiko kutsuvampaa ollakaan?

 

 

Ilmeisesti ei.

 

Pahoittelen jo valmiiksi kuvatulvaa, mutta Sahajärven kierros on vain niin upea, ja kuvat kertovat enemmän kuin tuhannet sanat, kuten tiedämme.

 

Miksiköhän hän on taipunut latvasta noin?

Sanokaa etten ole ainoa, jonka mielestä tässä on
kivekset ja aamupuu!
Juu. Haen takkini...

Insinööri ihmettelee jotain muinaista patosulkua tjsp.

Olen varma, että näillä isoilla kivillä todellakin
tapahtuu jotain metsän väen kokoontumisia.

Pieni poikkeama reitiltä avasi tällaisen näkymän Hamarinjärvelle.

Harmaat kelot vain ovat niin järjettömän kauniita.

Kutsuvaa polkua kelpaa tallata.

Kas! Siinä se lossi onkin noin 4 kilometrin jälkeen.

Sahajärven kierroksesta sanotaan, että se sopii jo vähän kokeneemmille retkeilijöille. Ei kuvaus ihan tyystin väärässä ole. Vaihteleva maasto kysyy hiukan kuntoa, vaikka eihän tuo nyt mikään vaikea reitti ole. Lossi on yksin vedettävissäkin, mutta kyllähän se raskaaksi käy ainakin tällaiselle istumatyöläiselle, joka ei kuntosaleista piittaa vaikka peruskunto on ihan ok.

Kalasuntti on siis pieni saari keskellä Sahajärveä ja on tosiaan kierroksen puolivälissä. Se on myös kierroksen ainoa sallittu tuli- ja leiriytymispaikka. Ja jo alkuiltapäivästä siellä olikin jo pari leiriytyvää porukkaa.

Oiva hetki siis jalkojen liotukseen ja evästelyyn! Mukana oli ruisleipää kananmunatäytteellä. Sillä muuten pötkii kevyesti tällaisen reissun!

Kokeneemmalta opittu neuvo: viilennä jalkoja vedessä aina kun voit.
Ja kyllä. Se tekee jaloille oikein hyvää!

Nyt pukkaa taas lisää kuvia, mutta Kalasuntti ON aivan järjettömän kaunis paikka. Emme ihmettele lainkaan sen saamaa suosiota. Paikka suorastaan hyökyy romantiikkaa ja siellä on aivan täydellisiä kututelttailupaikkoja.

Aaawws! <3

Vaikuttavaa, vai mitä! En edes tohdi laittaa kuvateksteihin mitään liikanokkelaa. Tuntuu pyhäinhäväistykseltä sellainen tällaisen jylhyyden edessä. Meidän luonto on vaan niin järjettömän kaunis! Arvostetaanhan sitä, joohan? Ei mm. luvattomia tulipaikkoja. Sellainenkin tuli Kalasuntissa nähtyä. On kivaa, että retkeilyn suosio kasvaa, mutta on sillä haittapuolensakin.

Matka jatkuu! Pistetääs taas hinaten.

Semmoinen huomio noista köysistä, että ne ovat tietysti märät. Vedenpitävät hanskat jeesaisivat kovasti paljon. Jos satut olemaan herkkähipiäistä sorttia – kuten meikäläinen on – niin suosittelen oikeasti hyvin rauhallista tahtia, ettei köysi hierrä ihoa rikki. Jos taas olet fyysistä työtä muutenkin paljon tekevä, niin sinulla ei ole minkäänlaista hätää.

I am king of the world!
Kohtaushan on kuin Titanicista konsanaan.

Viesti maailmankaikkeudelta <3
Tähän väliin vinkki viitonen: Lippikset päässä pussailessa kannattaa
kallistaa sitä päätä reilusti. Muuten lipat törmäävät tuon tuostakin
yhteen, eikä pussailusta tule yhtään mitään.

Huikean hienoa näköalaa Kalasuntin jälkeen.
Kuva ei tee oikeutta, koska en osaa kuvata.

Tästä alkoi hetkeksi melkoisen mutaisa reittipätkä. Veikkaan, että syksyllä kunnon sateisiin aikoihin kumisaappaat eivät ole huono valinta. Ei siis tälle reitille niitä fiinimpiä kenkuleita!

Tällainen reitti siis tällä kertaa. Virallisesti siis Sahajärven kierros on 8,8 km, mutta teimme hiukan myös ylimääräistä haahuilua silkkaa uteliaisuuttamme eikä kierrosajassa ole laskettuna kuhert... öh... kahvitaukoa.

Kohtasimme myös tällaisen vaarattoman veijarin. Arvelisin rantakäärmeeksi.
Hän oli hyvin kohtelias ja selvästi antoi tilaa oikealta tuleville ihmisille. Päätimme
kuitenkin antaa hänelle etuluikerteluoikeuden, ja hän siitä sitten jatkoikin matkaansa reippaasti.