Piukat paikat (Some Like It Hot) on taas uutta genreä leffakerhossa. Sattui olemaan myös minun ja Larpan ensimmäinen Marilyn Monroe -elokuva, Turre oli nähnyt tämän joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten. En ole ihan varma millaisia leffoja olen ajatellut Marilynin tekevän, mutta näin vahvaa kohelluskomediaa en kyllä osannut odottaa.
Jännityksellä jo alusta mietimme, kuinka Piukat paikat on mahtanut kestää aikaa. Larppaa yllätti se, kuinka viihdyttävä elokuva kuitenkin oli. Ja juu. Sanailu oli hauskaa, nokkelaa ja vaati katsojaltakin hoksottimia. Sen sijaan tunnustan, että minua kyllä yökötti asetelma, jossa vanhat äijät kuolaavat nuoria naisia ja se on olevinaan hassunhauskaa. Turre tosin huomautti, että hänestä elokuva pilkkasi juuri sitä asetelmaa tehden ukoista vähän säälittäviä. Tavallaan totta sekin, mutta minua se ei oikein huvittanut. Totta kai mielessä täytyi pitää, että elokuva on tehty 1950-luvulla, jolloin kuva sukupuolista on ollut kovin toinen.
Perusjuoni sinällään oli kyllä aidosti hauska ja hyvin kestänyt aikaa. Hämmentävän pitkä elokuva oli aikalaiseksi komediaksi. Peräti kaksi tuntia! Ja se oli eittämättä liikaa. Reilu tunti olisi riittänyt oikein hyvin.
Tunnustan myös senkin, että osa elokuvasta meni Marilyn Monroen rintojen tuijottamiseen. Lähinnä siis siihen, että rintaliivejä ei tainnut juurikaan olla käytössä ja rinnat saivat heilua melkoisen vapaasti. Tajusin tuijottavani asiaa vasta puolivälissä leffaa. Rintojen liikkumisen luonnollisuus ja vapaus oli niin hämmentävä kokemus! Sitä ei juurikaan tämän päivän elokuvissa näe. Ilmeisesti olin raatimme ainoa, joka kiinnitti asiaan huomiota.
Meistä kukaan ei ole oikein perehtynyt Marilyn Monroen elokuviin tai uraan, joten mietimme, oliko kaikki Marilyn-leffat tällaisia komedioita? Mitään varsinaista faneutta tai suurtakaan kiinnostusta tämä ei synnyttänyt, mutta raatimme kyllä rankkasi tämän kuitenkin varsin hyvin aikaa kestäneeksi komediaksi – toisin kuin vaikkapa huomattavasti tuoreempi Wayne's World, joka on leffakerhossa esitetty aiemmin.
