Murmelien leffakerho on täällä jälleen ja tänään oli Nuoren Murmelin, Larpan, vuoro valita elokuva. Uusille seuraajille tiedoksi, että oikeasti Larppa on meistä se elokuvasivistynein ja tiedostavin. Wanhoista Murmeleista Turre on nähnyt elokuvia eniten, Morre on aina aivan kuutamolla, mutta Larpalla on jonkinlaista makua sekä ennakkoluulottomuutta. Me Wanhat emme tosin ole hänen kanssaan siitä mausta aina samaa mieltä.
Oli miten oli, tällä kertaa Murmeliraati oli elokuvavalinnasta samaa mieltä. World War Z oli varsin tylsä maailmanloppu/-pelastus-zombie-elokuva. Kukaan meistä ei ole lukenut (eikä tämä kyllä herättänyt kiinnostustakaan) Max Brooksin kirjaa, johon tämä perustuu. Tiesittekö muuten, että Max Brooks on Mel Brooksin poika? Me emme tienneet.
Larppa kyllä kiitteli kaaoksen kuvaamista. Oli näyttäviä, isoja kuvia kaupunkien tuhoista, zombievyörystä, paniikista ym. Elokuvalta hän oli enemmän odottanut epätoivon, menetyksen ynnä muun tunnelman kuvaamista, jota puolestaan käsitellään esim. Walking Dead -sarjassa hyvin. Tähän Wanhat Murmelit eivät ota kantaa, sillä emme ole perehtyneet sarjaan. Sen sijaan kannustimme häntä lukemaan Cormac McCarthyn Tie-romaanin. Siitä tehtyä filmatisointia emme ole nähneet. Kirja on joka tapauksessa upea!
Minä puolestani pidin lähinnä aivan elokuvan alusta, siitä about ensimmäisestä minuutista, jossa kuvataan hyvinkin ajankohtaisen ja uskottavan tuntuisesti, miten zombievirustilanteeseen ollaan päästy. Mutta muutoin olin aika tympiintynyt elokuvaan, jossa taas entinen sotilas, joka haluaa viettää leppoisia päiviä perheen kanssa, vedetään jälleen kerran pelastamaan maailmaa vielä viimeisen kerran ja tämä urhoollinen tekee sen loppuviimeksi aika yksin. Se, että kaveria sattuu vielä näyttelemään Brad Pitt, ei varsinaisesti ole plussaa minun silmissäni. Olen umpikyllästynyt koko ukkoon. Lopetin 90-luvulla Suosikin tilaamisenkin siksi, että kyllästyin jatkuviin Brad Pitt -juttuihin, joten katkeruus on peräisin sieltä asti. Tässä Brad Pitt näytti lähinnä sliipatulta Kurt Cobainilta, mutta en todellakaan ollut Nirvanassa.
Tuskailimme kaikki sitä, kuinka täynnä toimintaelokuvakliseitä ja kömpelyyksiä juonessa oli. Esimerkiksi zombieiden kanssa piti varoa meteliä. Jerusalemissa zombit saavat halvauksen laulusta, mutta sen sijaan ympärillä surraavat helikopterit eivät aiheuta ongelmia. Eikä helikoptereista näemmä nähdä muurien ylitystä ennen kuin on liian myöhäistä. Näitä minä ja Turre jupisimme varmaan koko elokuvan ajan. Larppa-parka.
Sinänsä World War Z ei ollut sieltä paskemmasta päästä, pituutensa puolesta se kantoi lastinsa aika hyvin eikä tässä ollut pitkitettyjä takaa-ajokohtauksia.
Tulipahan nähtyä, ei tarvitse katsoa toiste.
Seuraavalla kerralla onkin Turren vuoro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti