Murmelien leffakerhosta jälleen hyvää iltaa! Tällä kertaa leffavalinta oli Larpan ja klassikkolinjalla mennään. Monien järkytykseksi kerrotakoon, että minä en ollut nähnyt Uhrilampaat-elokuvaa tätä ennen. Puolustaudun sillä, että olen lukenut kyllä kirjan! Moniko teistä on? Häh? Joka tapauksessa leffaa lähdettiin katsomaan hyvillä fiiliksillä; Larppakin tiesi odottaa klassikkoa, Turre oli nähnyt leffan useitakin kertoja ja minä taas olin kirjan(kin) kautta tietoinen siitä, että laatukampetta olisi luvassa.
Leffakerho ei ehkä tällä kertaa ollut elokuvasta niin harmonisen yksimielinen kuin olisi voinut ennakko-oletusten perusteella olettaa. Turre oli edelleen vakuuttunut elokuvasta, mutta minä ja Larppa suhtauduimme hiukan laimeammin. Elokuva oli kyllä meidänkin mielestämme keskitasoa parempi. Larppa antaisi kouluarvosanaksi 7–8 ja olen samoilla linjoilla. Turre taas pitää tätä kevyesti neljän tähden elokuvana. Tähtikategoriassa antaisin 3,5.
Minut pääsi yllättämään se, kuinka voimakkaasti Claricen sukupuolta alleviivattiin etenkin elokuvan alussa. Se tuntui vähän tympeältäkin, koska kirjasta en muista samanlaista alleviivausta. Tästä aloimmekin pohtimaan, koska naisagentit ovat yleistyneet FBI:ssa (vuodesta 1972 alkaen on naisagentteja hyväksytty). Lisäksi jo alku lähti minun makuuni tympeähkösti: nainen juoksee usvaisessa metsässä. Miksi niin monen tällaisen leffan pitää alkaa tai sisältää naisen juoksua usvaisessa metsässä?! Ymmärsin, että kohtauksella rakennetaan odotusta siitä, että kohta tapahtuu jotakin kamalaa (vaikkei tapahtunutkaan), mutta silti. Äähh... Tällaisten juttujen takia minusta Uhrilampaat-elokuva ei ihan niin hyvin ole kestänyt aikaa.
Larppa taas jotenkin ei tullut toimeen Jame Gumbin hahmon kanssa. Hänen oli selvästi vaikea nähdä Gumbin motiivia murhiin; pelkkä transvetismi ei oikein riittänyt. Larppa vertasi elokuvaa myöhemmin ilmestyneeseen Seven-elokuvaan, jossa on niin ikään sarjamurhaaja, mutta jonka motiivit tulevat selkeämmin esiin.
Yhtä mieltä olimme Anthony Hopkinsin upeasta roolityöstä. Siinä riitti ihailtavaa pienimpiäkin eleitä myöten. Turre nosti esiin myös Jodie Fosterin hienon roolityön, jota harvemmin näissä muistetaan mainita. Minulle tuli Jodie Fosterin Claricesta mieleen Dana Scully pukeutumista ja puhetapaa myöten. Hassua, kun kirjasta taas välittyi yhteys Tähtiportin Samantha Carteriin!
Pieni pettymys siis vaivasi minua ja Larppaa. Odotukset olivat ehkä turhankin korkealla elokuvan arvostetun aseman vuoksi. Ei tämä huono ollut, mutta... Turre sen sijaan muljautteli meille lähinnä silmiään ja piti elokuvaa edelleen erittäin hyvänä omassa genressään – semminkin kun sarjamurhaajaleffat eivät todellakaan ole hänen suosikkejaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti